Tekstitekstuuria

Laatikko.

Tässä eräänä hirmuisen kylmänä talvi-iltana päällystin vanhan puulaatikon erään vanhan kirjan sivuilla. Laatikko on kohtuullisen pieni (13x13x26 cm) ja sen takia ehkä hiukan näkymätön. Jos ajattelee asiaa noinniinkuin sisustuksen kannalta. Mutta uuden verhoilun ansiosta laatikosta tuli mielestäni hyvinkin näkyvä esine. Tekstin muodostama tekstuuri (tekstitekstuuri, heh) muodostaa kauniin kuvion laatikon pintaan.

Käytin projektissa kirjan sivujen lisäksi vedellä ohennettua liimaa sekä pensseliä liiman levittämiseen. Ja tietysti myös saksia. Paperin leikkaamiseen.

Muutama vuosi sitten käytin  kauitintelineiden valmistamisessa vastaavaa materiaalia ja tekniikkaa. Telineiden rungot tein puusta ja vanerista.

Laatikko toimii ainakin toistaiseksi kaukosäätimien suojapaikkana. Kaukosäätimien kotina.   

Kautin ja sen teline.

Avonainen laatikko.

Kulttuuriyhdistys Kuupan kiertopalkinto

Kuuppa halusi tänä vuonna kannustaa jäseniään olemaan aktiivisia mitä tulee Kuupan tapahtumiin osallistumiseen ja kulttuurin tuottamiseen. Tässä yhtenä osana on aktiivisimman jäsenen palkitseminen kiertopalkinnolla. Kiertopalkinto tulee kulkemaan jatkossa nimellä 'Vuoden kulttuurimaininta'. Se, mistä ansioista palkinto ensi vuonna jaetaan, ei ole vielä päätetty.

Itse fyysinen palkinto oli lähes koko vuoden fyysinen vain ajatuksen tasolla. Viikko sitten palkinto alkoi ottamaan konkreettisempaa muotoa kun Kuupan hallitus päätti sen mistä palkinnon runko tulisi muodostumaan. Hallitus päätyi käyttämään erästä vanhaa filmipokkaria, jolle sen omistaja ei ollut ajatellut kovin merkittävää tulevaisuutta. Kamera oli itseasissa hankittu vain erään sen sisällä olleen osan takia. 

Tänään kamera aloitti muodonmuutoksensa kohti, mahdollisesti jonain päivänä arvostettua, kiertopalkintoa. Pinkin värinsä palkinto sai aamupäivän aikana. Jalusta palkinnolle löytyi iltapäivällä kirpputorilta. Se oli osa jo kovatikin hapettunutta kynttilänjalkaa. Jalusta sai osakseen hammastahnalla ja saippuavillalla tapahtuneen kiillotuskäsittelyn. Sanottakoon että hammastahnan vaikutus oli pienoinen pettymys. Odotukset olivat korkeammalla.

Palkinto saattaa saada osakseen vielä pientä hienosäätöä mutta käytännössä se tulee olemaan alla olevan kuvan mukainen.    

Vuoden kulttuurimaininta. By Kuuppa.

Projekti nimeltään jakkara

Entisöin tässä taannoin erään koulun vanhan jakkaran. Rouvani pelasti sen ennen kuin se päätyi jätelavalle. Jakkara oli siinä vaiheessa kohtuullisen huonossa kunnossa. Se oli hutera, siitä puuttui yksi poikkipuu ja sen kannessa oli liimaa, maalia, kolhuja ja kaikenlaista muuta siihen kuulumatonta asiaa.

Kansi meni halki purkuvaiheessa.

Aloitin jakkaran entisöinnin purkamalla sen palasiksi niiltä osin kuin se oli kohtuullisen helppoa. Kahden jalan kiinnitys kanteen oli edelleen sen verran jämäkkä etten saanut niitä irti. Lisäksi kansi halkesi purkutyötä tehdessäni.

Työpiste.

Kannessa oli kaikenlaista ylimääräistä.

Vanhan lakan ajattelin alunperin irroittaa maalinpoistoaineella. Mp Eko on hyvä, myös Nitromors toimii. Rapsutin lakkapintaa kokeilumielessä puukolla ja pinta irtosikin varsin helposti joten päätin poistaa lakan siklillä, ilman maalinpoistoainetta. Pelkän siklin käytössä on se etu että työn voi tehdä sisätiloissa, lattian suojaaminen on helpompaa ja uusi tölkki kylmää kaljaa on aina lähellä. Kolot, joihin jalat ja poikkipuut oli tarkoitus kiinnittää, putsasin taltoilla, puukolla ja hiomapaperilla. Tällaisissa liitoskoloissa on yleensä kuivanutta liimaa joka pitää poistaa jotta uudesta liitoksesta saadaan pitävä. Liima imeytyy paremmin puuhun kuin kovettuneeseen liimaan.

Ensimmäinen liimaus.

Hankaliin saumoihin käytin ruiskua.

Raaputeltuani lakkakeroksen pois, viimeistelin pinnan hiomalla. Hionnan jälkeen vuorossa oli jakkaran liimaus kasaan. Kahden jalan, niiden joita en saanut irti, välissä oleva poikkipuu oli löysällä mutta silti jumissa. Näihin saumoihin liimaa saadakseni porasin poikkipuun kumpaankin päähän pienellä poranterällä reiät. Näistä reistä ruiskutin apteekista hakemallani injektioruiskulla vedellä laimennettua liimaa. Oli muuten ensimmäinen kerta kun asioin apteekissa injektioruiskuasioilla. Selitin käyttäväni ruiskua liimaamiseen. Loppujen osien kiinnittämisessä liiman levittämiseen riitti sormi.

Kannen osien liimaaminen yhteen,

Saumojen kuivuttua, hioin pinnat vielä kertaalleen poistaakseni liimatahrat. Pintakäsittelyyn olin päättänyt käyttää Osmo Color puuvahaa, tarkemmin ottaen läpikuultavaa puuvahaa. Koska se on rakenteeltaan ennemminkin öljy, puuvahan levittäminen kankaanpalalla on aika helppoa. Pitää vain muistaa että tuotteessa on luonnonöljyjä, joten on olemassa itsesyttymisvaara. Eli pintakäsittelyssä käytetty kangas tulee hävittää asianmukaisesti. Puuvahan käytössä on se etu tätäkin tuotetta voi käyttää sisätiloissa, se ei käryä yhtä paljon kuin lakat.

Jakkara ennen pintakäsittelyä.

Kannen jätin tarkoituksella hiukan värikkääksi koska mielestäni siinä saa näkyä jakkaran pitkän elämän mukanaan tuomat jäljet. Toisekseen, jos olisin halunnut kannesta kaikki virheet pois, olisi täytynyt käyttää höylää. Ja sellaista ei minulla ole.

Lopputulos.

Lisäksi jätin korvaamatta puuttuvan poikkipuun. Jakkarasta tuli riittävän tukeva ilman sitäkin. Poikkipuun olisi saanut helpohkosti esim. harjan varresta.

Lopuksi vielä lista siitä mitä jakkaran entisöintiin tarvittiin:

Sikli

Viila (siklin teroittamiseen)

Puukko

Taltta (käytin kahta eri kokoa)

Hiomapaperia (käytin kangaspohjaista hiomapaperia vahvuudeltaan 80)

Hengityssuoja

Liimaa (Eri Keeperin yleisliima passaa)

Injektioruisku ja neula
Liimapuristimia

Osmo Color Läpikuultava puuvaha

Pala kangasta

Lisäksi tarvitiin kaljaa sekä vinyylisoitinta ja seuraavia levyjä:

Sielun Veljet - Kuka teki huorin

Badding - Sävel rakkauden

Eppu Normaali - Hatullinen paskaa

Fleetwood Mac - The Pious Bird of Good Omen

Siinai - Olympic Games

Circle - Taantumus

Kissat ja vinyylilevyt

Prkl...

Rapid

Löysin tänään Hämeenlinnalaiselta kirpputorilta Agfan Iso-Rapid If -kameraani toisen filmikotelon. Kaupan päälle sain hiukan nuhjaantuneen Agfan Moto-Rapid C -kameran, käyttöohjeen kameralle, kaksi käytettyä salamakuutiota sekä laukun tälle kyseiselle kokonaisuudelle. Kameran purin jostain syystä osiin. 

 

Death Hawks

Death Hawks ja The Hearing esiintyivät lauantaina Suistolla. Death Hawksin olin nähnyt pari vuotta aikaisemmin Ämyssä, The Hearing oli uusi tuttavuus. Kumpainenkin esiintyjä suoriutui osuudestaan mainiosti, The Hearing pääsi jopa yllättämään. Tässä muutama kuva Death Hawksin laulajakitaristi ja säveltäjäsanoittaja Teemu Markkulasta.

Levymessut part twå

Kävin tänään levymessuilla. Siitä huolimatta että talvi yllätti suomalaiset. 

Levymessuilla muistin heti miksi en ole muutamaan vuoteen niillä käynyt. Valinnanvaraa on aivan liikaa. Siis siinä tapauksessa että ei varsinaisesti etsi mitään. Vaan tekee ikääkuin heräteostoksia. Toisekseen en pidä väenpaljoudesta. Levymessuilla ihmiset jotenkin pakkautuvat levymyyjien pöytien eteen.

Martinezin levyssä on kivat värit.

Mahavisnu.

Muutaman tunnin levyjä plärättyäni muistin Mahavisnun. Eli The Mahavishnu Orchestran, jonka muutamaa levyä olin kuunnellut ja niistä tykännyt. Lopulta päädyin hankkimaan kolme yhtyeen vinyyliä käytettynä. Myyjä, jolta ostin kaksi näistä levyistä, huusi vielä perääni ja suositteli New Yorkissa syntyneen Sabu Martinezin Ruotsissa nauhoitettua levyä. En ollut artistin nimeä ennen kuullut, mutta koska olen aika helppo, ostin kyseisen levyn. Ja toden totta, pidän levystä.

Mahavisnu.

Mahavisnu.

Levymessut

Viidesosa vinyylikokoelmasta.

Huomenna (19.10) on levymessut Hyvinkäällä. Ajattelin mennä. Levyjen plärääminen on kivaa. Löytöjen tekeminen on kivaa. Ihan vaan kansien ihastelu on kivaa. Muutamaan vuoteen en ole messuilla käynyt, vinyylihylly on kyllä täyttynyt siitäkin huolimatta. 

Minulle vinyylit on paitsi musiikkia, myös (pakko tunnustaa) keräilyn kohde. Vinyyleissä minua miellyttää musiikin lisäksi niiden kansitaide, niiden koko ja se että niiden soimista voi seurata. Lisäksi vinyyli muistuttaa minua lapsuudestani. Tykkään vanhoista asioista. Olen retroihminen. 

Levyhylly on muuten täynnä. Ehkä pitäisi jättää levymessut väliin. 

Tai ostaa toinen hylly.

Praktica MTL3

Praktica MTL3.

Tarkoitukseni oli osallistua Kameratorin (Tampereella ja internetissä toimiva käytettyyn valokuvakalustoon keskittynyt kauppa) järjestämään Uusi vs Vanha -kilpailuun, jossa etsitään parasta kameraa (joko vanhaa tai uutta) esittävää kuvaa. Yllä olevan kuvan olisin kilpailuun lähettänyt mutta huomasin kilpailun ohjeita uudemman kerran lukiessani että kyseessä onkin kännykkäkuvakilpailu ja kuvan otin tietysti järkkärillä. Laitan siis kuvan tänne. 

Kuvassa tarkennuksen kohteena on Praktica MTL3, Pentaconin Itä-Saksassa vuosina 1978-1984 valmistama järjestelmäkamera. Kyseisen yksilön ostin muistaakseni Budapestistä vuonna 2010.

MTL3 on minun suosikkikamerani. Enemmän kuvia otan tietysti digijärkkärillä ja ehkä jopa puhelimella mutta tämä kamera on se mistä eniten pidän. Se on varmatoiminen, vankkarakenteinen, hyväkuntoinen ja helppo käyttää. Lisäksi se on mielestäni hyvännäköinen verrattuna moneen muuhun järkkäriin. Vaikka en kasarista pidä, ainakaan musiikissa, toimii se tämän kameran muotoilussa mainiosti. Jos digimaailmassa olen 'Canon-mies' niin voisi varmaan sanoa että analoogimaailmassa olen Praktica-mies'. Tai ainakin 'Praktica MTL3-mies'. 

Käyttöohjeet. Kolmella kivalla kielellä.

Praktican koti.

Seuraavalla Budapestin reissullani löysin kameraani jo käyttöohjekirjasenkin, kaikilla kolmella suosikkikielelläni: saksa, joku ja joku.   

Erään, nimeltämainitsemattoman ja kaiken lisäksi hyvän, ystäväni ylläpitämältä 'Analog Affairs' -sivustolta löytyy Prakticalla ottamiani kuvia. Lisäksi kuvia löytyy Kuupan sivuilta. 

Coca-cola -kamera

Löysin eilen kirpputorilta Agfan Iso-Rapid If -kameran. Kamera vaikutti toimivalta ja hyväkuntoiselta ja kun hintakin oli sopiva (eli kun halvalla sai) niin pitihän se ostaa.

Kuvittelin että siihen sopii tavallinen kinofilmi (135-filmi) mutta kotona huomasin erehtyneeni. Mukana tuli musta kasetti (kuvassa vasemmalla) joka on hiukan lyhyempi kuin 135-filmin kotelo eikä siinä ole filmin rullauksen suorittavaa töttetöä.

Internetin mukaan kyseessä on Rapid-järjestelmä. Rapid on Agfan vuonna 1964 julkaisema filmijärjestelmä. Itse filmi on samaa kokoa (35 mm) kuin kinofilmissä mutta kotelo on erilainen. Käyttämätön filmirulla asetetaan kameraan kuten kinofilmissäkin mutta filmin pää työnnetään kameran mukana tulleeseen kasettiin johon filmi työntyy kuvaksen edetessä. Täyttä filmiä ei kelata takaisin alkuperäiseen koteloon vaan viedään kehitettäväksi kameran omassa kasetissa.

Käyttämättömiä Rapid-filmejä tuksin enää löytyy muualta kuin e-baysta, joten toinen vaihtoehto on käyttää kahta kasettia ja metritavarana myytävää filmiä. Noin metrin pätkä käyttämätöntä filmiä rullataan toiseen kasettiin ja filmin pää työnnetään toiseen kuten edeltävässäkin tapauksessa. Filmin löytäminen metritavaranakin saattaa olla vaikeaa joten jos haluan kuvata tällä kameralla pitänee minun purkaa filmiä kinofilmirullasta ja käyttää sitä.

Filmille tallentuvan kuvan koko on 24mmx24mm.

Iso-Rapid If -kameraa valmistettiin 60-luvun puolivälistä ehkä noin vuoteen 1970. Vuonna -65 tai -66 Suomen Coca Cola järjesti kampanjan jossa Cola-pullon korkeilla sai kyseisen kameran. Keräämällä 20 korkkia ja maksamalla postiennakkomaksun (16 mk) sai 44 markan arvoisen kameran. Kampanja onnistui hyvin, kameraa myytiin puolessa vuodessa n. 125000 kpl. 

Iso-Rapid If -kamerassa on ilmeisesti jonkinlainen sisäänrakennettu salama, kuvassa näkyy salman peili esiinnostettuna. Poltin ja paristo tästä yksilöstä puuttuvat. Kamerassa on valittavana kaksi valotusaikaa ja kolme aukon arvoa. 

Agfa Iso-Rapid If.

Luontoilta ja Oktoberfest

Muutama viikko sitten kaksikolmasosaa (eli kaksi jäsentä) Kuupan hallituksesta kokoontui viikonlopun ajaksi suunnittelemaan Kuupan Oktoberfestiä joka järjestettiin viikko sitten Tampereella. Suunnittelu tarkoitti käytännössä kohteiden kartoitusta, osassa he (me) kävivät (kävimme) ihan fyysisestikin. Muutamissa paikoissa he (me) joutuivat (jouduimme) juomaan olutta. 

Varsinaisessa tapahtumassa osallistujat pääsivät vierailemaan näissä hallituksen etukäteen kartoittamissa paikoissa. Mieleenpainuvin osio oli vierailu Pyynikin käsityöläispanimossa, jossa oluenpanemiseen ja panimolaitteisiin tutustumisen jälkeen osallistujat pääsivät maistelemaan (juomaan) panimon oluita. Kaksikolmasosaa (eli kaksi jäsentä) Kuupan hallituksesta ei kylläkään päässyt tuossa tilanteessa maistelemaan (juomaan) olutta, sillä logistisista ja aikataulullisista syistä johtuen he (me) toimivat (toimimme) vielä tuossa vaiheessa kuskeina. Myöhemmin he (me) kylläkin sitten pääsivät (pääsimme) maistelemaan (juomaan) olutta.

Oluenmaistelua.

Maisteleltavana olleita oluita oli kaikkiaan 8 kpl, joista kaksi oli sellaisia jotka eivät todennäköisesti päädy laajempaan tuotantoon. Lukumäärä on varsin kunnioitettava siihen nähden että panimo on todella nuori. Panimolla on tällä hetkellä käynnissä osakeanti, johon osallistumalla pääsee mukaan panimon toimintaan.

Suunnitteluviikonloppuna kaksikolmasosaa (eli kaksi jäsetä) Kuupan hallituksesta teki Oktoberfestin järjestelyjen lisäksi 'Luontoilta Muuramessa' -lyhytelokuvaa, johon oli nauhoitettu materiaalia Muuramessa 26-28.7.2013. 'Luontoilta Muuramessa' on edelleen työn alla. Se tulee valmistuttuaan olemaan jatkoa 'Luontoilta Katumalla' -lyhytelokuvalle, joka valmistui heinäkuussa 2013.

Taiteiden Yö

Taiteiden yö 2013.

Viikko sitten järjestettiin Hämeenlinnan Taiteiden Yö. Tapahtuma oli varmasti järjestäjien mielestä onnistunut sillä porukkaa riitti ainakin Verkatehtaan sisäpihalla runsaasti. 

Minä osallistuin tapahtumaan myymällä Kuupan tuotteita ja esittelemällä yhdistyksen toimintaa. 

Myös Kuupan näkökulmasta tapahtuma oli onnistunut; yhdistyksen tuotteet kävivät kaupaksi aika mukavasti.

Diamond 33 Combo

Jokunen aika sitten tein heräteostoksen (tai oli se osittain harkittu ostos) tamperelaiselta kirpputorilta. Ostin urut. Mallia kannettava. Paitsi että raahatessani niitä kerrostalon neljänteen kerrokseen aloin epäillä niiden kannettavuutta. Kirpputorilla ne näyttivät lisäksi aika pieneltä, kotona ne näyttävät aika isolta.

Urut.

Mini Band.

Kiva että on nuottitarrat.

Tällä lähtee disko.

Molli ja seiska.

Diamond 33 Combo.

Ja saksofooni.

Jääkaappimagneetit

Kuuppa myy viikon päästä perjantaina Suiston Taiteiden yössä mm. jääkaappimagneetteja. Osa tehtiin jo Ämyrockia varten, osa valmistui tämän viikonlopun aikana. Materiaali on otettu vanhoista (ja uudemmistakin) lehdistä ja kirjoista. Osa kirjoista on saanut tällä tavalla ikäänkuin uuden elämän.

Neulanreikäkamerat

Sikarilaatikkokamera.

Tein viikonloppuna heräteostoksen. Ostin kirjan josta löytyy ohjeita erilaisten neulanreikäkameroiden valmistamiseen paperista/pahvista. Näppärää kirjassa on se että ohjeiden mukaisissa kameroissa voi käyttää normaalia filmiä. 

Olen itse tehnyt kaksi neulanreikäkameraa joissa kuitenkin pitää käyttää valokuvapaperia. Valokuvapaperin kehittäminen kuvaksi asti taasen vaatii suurempaa harrastuneisuutta ja kyseiseen prosessiin sopivaa kalustoa. Kalusto periaatteessa löytyisi mutta ehkä ei kuitenkaan innostusta. 

Ensimmäisen neulanreikämeran rakensin lukion kuvaamataidon kurssilla, olisko ollut vuonna 1997 tai 1998. Tein sen isäni Hofnar -sikarilaatikosta. Olen ottanut kyseisellä kameralla tähän päivään mennessä vain yhden kuvan. Siitä käy ilmi jo lukioaikainen kiinnostukseni kaljaan. Toisen kameran tein muutama vuosi sitten jollain työväenopiston kurssilla vanhasta tietosanakirjasta. Sillä ei ole muistaakseni otettu kuvia.

Kirjasta tehty kamera.

Sikarilaatikkokameralla otettu kuva.

Pinhole Cameras.

Pinhole Cameras -kirjan tekijän nettisivut: www.pinholephotography.org 

Kärtsy Hatakka

Perjantaina Suistolla musisoi Waltarin Kärtsy. Keikasta jäi kaksi asiaa mieleen (taidokkaan soitannon lisäksi):

1. Nolous. Oma sellainen.

Minulla sattui pieni uinahdus yhdessä vaiheessa Kärtsyn keikkaa. Siis ummistin vain aivan hetkeksi silmäni ja juuri silloin artisti lähti kättelemään kaikkia paikalla olevia. Oli kuulemma joutunut hetken odottamaan kohdallani käsi ojossa kunnes vieruskaveri sai tönittyä minut hereille. Noloa.

Kissatkin torkkuu.

1. Nolous. Hämeenlinnan sellainen.

Pienestä pääsymaksusta huolimatta yleisöä oli paikalla vain hyvin vähän. Eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta. Toki samaan aikaan Elomessuilla esiintynyt Jean S. saattoi veroittaa porukkaa (sillä onhan heillä epäilemättä sama kohdeyleisö?) ja oli Hämeenlinnan seudulla muutenkin tapahtumarikas viikonloppu. Mutta silti. Noloa. Hämeenlinna vaan taitaa olla liian pieni kaupunki Suiston tyyppisellle paikalle. Tai sitten se on liian syrjässä keskustan melskeestä (?). Tai sitten yleisö ei ole löytänyt sitä sen ensimmäisen neljän ja puolen vuoden olemassaolon aikana. Tai sitten hämeenlinnalaiset eivät kuuntele valtavirrasta poikkevaa musiikkia. Paitsi että eihän jazz, blues, metalli ja rock (joita Suiston bändin useasti tyylillisesti edustavat) ole valtavirrasta poikkeavaa musiikkia.

Onneksi on aina Sirkus johon voi mennä fiilistelemään Yön ja Johanna Tukiaisen tahtiin. 

Telakka

Huppista heijaa. Kulttuuriankka on ollut melkein vuoden telakalla. Josko sitä hiukan aktivoituisi.

Telakka.

Putro & Poutanen

Yllätin Rouvani tässä yhtenä viikonloppuna viemällä tämän Samuli Putron keikalle Tampereen Klubille. Hän, siis Rouvani, pitää suuresti Putrosta. Itse en kovin aktiivisesti kuuntele kyseistä artistia.

Ennen illan pääesiintyjää lavalle nousi lämmittelijänä toiminut Petra Poutanen. Setin alku sisälsi jonkinlaisilla kanteleilla toteutettua äänimaisemaa. Tämän jälkeen artisti lauloi ja säesti itseään kitaralla. Esiintymisen mielenkiintoisin osio jäi viimeiseksi. Päällekkäisiä joikuja sisältänyt esitys oudoksutti aluksi mutta muodostui lopulta hyvinkin vaikuttavaksi esitykseksi.

Samuli Putro esiintyi bändinsä kanssa lähes kaksi tuntia. Yleisö kuuli mm. kaikki uuden levyn kappaleet. Bändi soitti ammattimaisesti ja Putro oli viihdyttävä esiintyjä. Päällimmäisenä keikasta jäi mieleen hyvät sovitukset Putron ensimmäisen soololevyn muutamista keikalla kuulluista kappaleista. Versio kappaleesta 'Helismaa' toimi varsinkin hienosti. Siinä yhdistyi kivalla tavalla progressiiviset vivahteet rautalankasoundeihin.

Samuli Putro.

Petra Poutanen.