Perjantaina Suistolla musisoi Waltarin Kärtsy. Keikasta jäi kaksi asiaa mieleen (taidokkaan soitannon lisäksi):
1. Nolous. Oma sellainen.
Minulla sattui pieni uinahdus yhdessä vaiheessa Kärtsyn keikkaa. Siis ummistin vain aivan hetkeksi silmäni ja juuri silloin artisti lähti kättelemään kaikkia paikalla olevia. Oli kuulemma joutunut hetken odottamaan kohdallani käsi ojossa kunnes vieruskaveri sai tönittyä minut hereille. Noloa.
 |
| Kissatkin torkkuu. |
1. Nolous. Hämeenlinnan sellainen.
Pienestä pääsymaksusta huolimatta yleisöä oli paikalla vain hyvin vähän. Eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta. Toki samaan aikaan Elomessuilla esiintynyt Jean S. saattoi veroittaa porukkaa (sillä onhan heillä epäilemättä sama kohdeyleisö?) ja oli Hämeenlinnan seudulla muutenkin tapahtumarikas viikonloppu. Mutta silti. Noloa. Hämeenlinna vaan taitaa olla liian pieni kaupunki Suiston tyyppisellle paikalle. Tai sitten se on liian syrjässä keskustan melskeestä (?). Tai sitten yleisö ei ole löytänyt sitä sen ensimmäisen neljän ja puolen vuoden olemassaolon aikana. Tai sitten hämeenlinnalaiset eivät kuuntele valtavirrasta poikkevaa musiikkia. Paitsi että eihän jazz, blues, metalli ja rock (joita Suiston bändin useasti tyylillisesti edustavat) ole valtavirrasta poikkeavaa musiikkia.
Onneksi on aina Sirkus johon voi mennä fiilistelemään Yön ja Johanna Tukiaisen tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti